Koiran oppiminen käyttäytymistieteen näkökulmasta

Eläimen oppimisen lainalaisuudet toimivat kaikilla eläimillä samanlaisina, ihminen mukaan lukien. Ymmärtämällä oppimisen lainalaisuuksia, voidaan eläimen käytökseen vaikuttaa ja sille voidaan opettaa uutta tai sammuttaa jo olemassa olevaa toimintaa. Eläimen oppiminen on aina opportunistista, eli eläin toimii sen mukaan, minkä se kokee kannattavimmaksi juuri sillä hetkellä. Ihminen lienee ainoa eläin, joka toimii vasten tahtoaan.

Klassinen ja operantti ehdollistuminen

Kun tarkastellaan koiran oppimista, voidaan siitä erottaa ehdollistumisten kautta oppiminen. Ehdollistumista on kahdenlaista; klassista ehdollistumista sekä operanttia ehdollistumista. Näitä kahta ehdollistamisen muotoa käytetään hyväksi, kun eläimelle halutaan opettaa uusia toimintoja. 

Klassisessa ehdollistumisessa merkityksettömät tai neutraalit asiat muuttuvat merkityksellisiksi, kun niihin liittyy jokin eläimelle merkityksellinen ärsyke, kuten ruoka. Klassinen ehdollistuminen on tahatonta, refleksinomaista reagointia, johon liittyy myös tunnetasolla tapahtuva muutos.

Pelkoehdollistuminen on osa klassista ehdollistumista. Tällöin jokin pelonsietokyvyn ylittävä ärsyke aiheuttaa voimakkaan pelkoreaktion ja muodostuu myöhemminkin pelkoa aiheuttavaksi ärsykkeeksi (esim. ilotulitteita säikähtänyt reagoi jokaiseen pamaukseen).

Myös vastaehdollistaminen sekä siedättäminen kuuluvat klassiseen ehdollistumiseen. Vastaehdollistumisessa negatiiviseen ärsykkeeseen liitetään jokin positiivinen vahviste, jolloin ärsykkeeseen reagointi muuttuu. Siedättämisessä taas negatiivinen ärsyke tuodaan niin vähäisenä eläimen ympäristöön, ettei reaktiota ehdi tulla.

Toinen ehdollistumisen muoto on operantti ehdollistuminen, joka on tahdonvaraista, tietoista ja opittua toimintaa. Eläin oppii oman toimintansa seurauksista, jolloin hyödyllinen toimintamalli jää vallitsevaksi. Myöskin ongelmakäyttäytyminen on operantin ehdollistumisen kautta opittua käyttäytymistä. Tällöin jokin toimintamalli on eläimen näkökulmasta kannattavaa, vaikka se muodostuisikin ympäristön kannalta ongelmalliseksi.

Operanttiin ehdollistumiseen kuuluvat positiiviset vahvisteet (R+) eli palkkiot sekä negatiiviset vahvisteet (P+) eli rankaisut. Positiiviset vahvisteet lisäävät eläimen käytöstä kun taas negatiiviset vähentävät sitä. Kun eläimelle opetetaan uusia toimintoja, tapahtuu se operantin ehdollistumisen periaatteiden kautta. Tällöin ohjaaja määrittelee palkkiot ja rangaistukset, joilla haluttua toimintoa lähdetään hakemaan. Kun muistetaan eläimen tavoittelevan vain hyötyä, voidaan rangaistuksen merkitystä kyseenalaistaa ja käyttää enemmän positiivista vahvistamista eli palkkiota.

Klassista ja operanttia ehdollistumista tapahtuu myös itsestään ilman kouluttamista. Eläin oppii yhdistämään erilaisia signaaleja niistä seuraaviin tapahtumiin ja oppii myöskin oman toimintansa kautta hyödyllisiä tai, ympäristön näkökulmasta, vähemmän hyödyllisiä toimintamalleja. Klassista ja operanttia ehdollistumista tapahtuu myös limittäin, jolloin niitä molempia voi havaita ja käyttää hyväkseen koulutustilanteessa.

 seuraava sivu >>